Keskiviikkona oli taas niitä kamalia paritansseja. Inhoon niitä niin paljon, onneksi ensi viikolla on enää kenraalit ja itse tanssiaiset ja sitten paritanssit on ohi ikuisiksi ajoiksi, ellen tanssi wanhoja.
Viime viikolla päätin kokeilla uusia ruokia, meillä kun yleensä on ruokana riisiä ja kanaa ja spagettia ja jauhelihakastiketta vuorotellen. Keskiviikkona tein suikalepataa kiinalaisittain, mikä oli tosi hyvää. Torstaina tein itse pitsaa, mikä olisi varmaan voinut olla ihan hyvää jos olisin tehnyt ohuemman pohjan. Perjantaina tein kanawokkia nuudeleilla, mikä oli ihan jees, tosin mieluiten noista ruoista teen uudestaan suikalepataa.
Lauantaina olin töissä ja sitten illalla aloin siivoamaan huonettani. Olikin jo korkea aika, kaapit olivat aivan sekaisin ja lattialla oli tuskin tilaa kävellä. Vasta sunnuntaina sain siivottua loppuun asti ja laitoin hieman joulukoristeita esille ja uusia julisteita seinälleni. Otin myös ennen ja jälkeen kuvat, vaikka jälkimmäisetkään kuvat eivät ole niin siistejä, kuten useimmilla ihmisillä on, minulle se on erittäin siisti.En kyllä tiedä mistä sain tuohon siivousprojektiin energiaa. Viime aikoina olen ollut normaalia masentuneempi. Tuntuu, ettei ole enää yhtään hetkeä jolloin olisin oikeasti iloinen. En vain jaksaisi enää pitää tekohymyä kasvoillani vaikka oikeasti haluaisin vain käpertyä peiton alle ikuisiksi ajoiksi. Minua on myös alettu taas vaihteeksi kiusaamaan enemmän, sitähän olikin niin ikävä. Viime perjantaina minua haukuttiin lihavaksi, mikä harmittaa todella paljon. Tiedän, että olen lihonut mutta silti, ei ole kiva kun joku sen sanoo ääneen. Toivottavasti tämä talvivarasto kuitenkin sulaa parissa kuukaudessa pois. Tänään neljä rinnakkaisluokan poikaa fysiikan tunnilla haukkuivat minua kaikilla mahdollisilla tavoilla niin että koko muukin luokka kuuli. Yksi heistä myös heitteli minua puoli tuntia märillä paperinpalasilla... Siinä sitten yrität olla kuin et välittäisi ja hymyillä, vaikka oikeasti voisit juosta vain pois luokasta koska haluaisit huutaa ja kiljua ja itkeä niin paljon kuin vaan voi. Myös kaikenlaista muutakin on mulle tehty ja sanottu, mutta en jaksa enää kirjoittaa siitä.
Yksi asia minua kuitenkin vaivaa eniten. Onko minusta tulossa riippuvainen lääkkeestä, jota en edes saisi käyttää? Polven tähystyksen jälkeen sain Panacodeja lievittämään särkyä. Toipumisen aikana kuitenkin huomasin, miten se auttaa myös päänsärkyyn. Nyt kun tähystyksestä on yli kaksi kuukautta, otan isäni Panacodeja kipuihin. Aikaisemmin otin ihan syyn takia. Minulla on välillä erittäin kovia päänsärkyjä, mihin ei auta muu kuin tuo Panacod. Lisäksi polveani edelleen särkee, joten tarvitsen särkylääkettä siihenkin. No, ennen siinä ei ollut mitään ongelmaa, otin Panacodeja 0-2 viikossa. Pari viikkoa sitten huomasin että Panacod vie paitsi fyysisen säryn, se myös helpottaa henkistä kipua. Tulee ihanan rentoutunut fiilis ja tuntuu pari tuntia, että kaikki on hyvin, ei ole mitään vialla - ainakaan niin pahasti kuin muuten. Lisäksi, jos sen ottaa iltaisin, se helpottaa nukahtamista. Googletin mitä aineita Panacodissa on, mikä voisi aiheuttaa tämän. Syyllinen löytyikin, Panacodissa on kodeiinia, joka on opiaatteihin kuuluva lääkeaine ja mikä muuttuu maksassa morfiinin kaltaiseksi aineeksi. Nyt olen parin viikon ajan ottanut melkein joka päivä yhden pillerin. Se ei vielä ole paljon, mutta kuitenkin. En edes tiedä onko minulla oikeita särkyjä vai kuvittelenko vain, jotta voisin ottaa huolettomana taas yhden pillerin. Ennen vielä otin vain kotona, mutta parina päivänä olen ottanut koulussakin. Jos tätä asiaa suurentelisi paljon, voisi sanoa että vedän koulussa huumeita. Huomenna minulla on kuitenkin tuosta polvesta lääkäri, jospa sille voisi tehdä jotain vielä, jotta kivut lähtisivät, en välttämättä enää tarvitsisi tuota "kiellettyä" ainetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti