Kouluun tutustumista, jeesustelua ja pilkkaamista

Viikon aikana on ehtinyt tapahtua tosi paljon, paljon enemmän kuin normaalisti, mutta aloitanpa heti keskiviikosta.
Eli keskiviikkona lähdettiin Jyväskylään tutustumaan kahteen itse valitsemaansa kohteeseen ja minä olin valinnut lähihoitajan ja sellaisen missä oli metalli-, rakennus- ja autoala. Lähihoitaja oli ekana ja olin kierroksen jälkeen edelleen sitä mieltä, että minusta ei todellakaan tule lähihoitajaa. Sitten olikin toinen, missä minua kiinnosti tuo metalliala. Olin ainoa tyttö poikaporukassa ja eräs luokkalaiseni naureskeli, että: "mitäs sä tänne tuut kiinnostaaks sua muka oikeesti tääl joku?" No, kerroin että kiinnoistais koneistaja tai levyseppähitsaaja ja kyseinen tyyppi kavereineen hetken aikaa hekotteli ja kertoi ettei mua vois kuvitellakaan sellaiseen. Tulipa tosi hyvä mieli... No, kierrosten jälkeen oli siis aikaa mennä keskustaan, en itse osannut lukea karttaa joten esitin lukevani, mutta oikeasti seurasin vain yhtä poikaporukkaa, jotka yhdessä vaiheessa kysyivät, missä on keskusta. No, osoitin eteenpäin ja aloin tutkia karttaa, kunnes pojat sitten sanoivat että käännyttiin väärään suuntaan, keskusta onkin vastakkaisessa suunnassa. Olin aivan nolona mutta päätin sitten olla vain kuin mitään ei olisi tapahtunut ja löysin kuin löysinkin lopulta keskustaan, mistä en tosin löytänyt yhtään mitään. Reissu ei kyllä yhtään avannut mieltäni, tekisinkö kolmoistutkinnon vai jäisinkö vain lukioon.


Perjantaina lähdinkin sitten seurakunnan kanssa Maata Näkyvissä -festareille. Ensin menin istumaan yksin, sillä eihän mulla ole ketään bestistä kenen kanssa istua, mutta sitten mut siirrettiin erään lukiolaisen viereen, sillä bussi tulisi kuulemma aivan täyteen ja niin istuin 5 tuntia puolituntemattoman vieressä kuunnellen musiikkia. Kun vihdoin pitkän matkan jälkeen päästiin perille, menin kahden kaverin mukana, sillä olisin varmasti eksynyt jos olisin lähtenyt suunnistelemaan siellä yksin. Ensin syötiin hyvä iltapala Messukeskuksessa ja sitten siirryttiin HK Areenalle, missä oli kaikki konsertit. Illalla esiintyi muutama suomalainen bändi ja illan pääesintyjänä oli LZ7, mikä oli aivan mahtava. Aion mennä joskus uudestaankin kyseisen bändin keikalle. Illalla mentiinkin sitten jollekin Turun koululle yöksi. Koululla nukkui 300 meidän lisäksi, joten vessaan oli niin kauhea jono, että itse päätin mennä kahdelta yöllä sinne, sillä en vaan jaksanut jonottaa eikä minua muutenkaan nukuttanut.
http://www.youtube.com/watch?v=Z4Q9N0T3Sqc&feature=related


Lauantaina aamulla lähdimme taas festaripaikalle ja ehdimme vain aamupalalle jonojen takia, sillä lähdimme 9.30 keskustaan kahdeksi tunniksi ostoksille. Sieltä löysin uuden neuleen H&M:ltä sekä farkut Ginasta. Sinne menikin 60e. Otin aika napakat farkut, mutta kotona huomasinkin että olivatkin liian napakat, joten täytyypi odottaa muutama viikko, jotta ne mahtuvat jalkaan. Sitten suuntasimme takaisin festareille ja mentiin heti syömään jauhelihaspagettia, mikä oli ihan hyvää. Päivä meni bändejä kuunnellen. Päivällä kävimme katsomassa myyntikojuja, missä myytiin festarikamaa ja kaverini ostivat molemmat Maata Näkyvissä -paidat ja minä ihanan Skilletin paidan.
Skillet oli siis illan ja koko festareiden pääesiintyjä ja kyllä oli mahtava! Olin jo monta viikkoa odottanut keikkaa, mutta minulle iski migreeni ja kaverilleni mahatauti, joten emme voineet mennä permannolle hyppimään, joten tyydyimme istumaan kauemmaksi.   Aloin tosin kerran melkein itkemään, kun laulaja kertoi itsemurhan tehneestä ystävästään ja oli kirjoittanu tälle kappaleen. Hän kertoi tietävänsä, että jopa täällä (siis festaripaikalla) oli niitä, jotka eivät enää jaksa elää ja haluaisivat lopettaa elämänsä. Hän kuitenkin sanoi, että Jumalalla on kaikille tarkoitus ja kenenkään ei kuuluisi ottaa omaa elämäänsä pois. En siis muista enää sanasta sanaan, mutta muistan että olin kuitenkin aivan itku kurkussa puheen jälkeen. Otin kuitenkin pari kuvaa, joiden laatu on aivan kamala, sillä otin kännykälläni ja kaukaa, mutta pistämpä kuvan kuitenkin tänne.
http://www.youtube.com/watch?v=2aJUnltwsqs&feature=relmfu

Sunnuntai olikin sitten viimeinen päivä festareilla. Aika meni äkkiä, kun ohjelma loppui jo 14.30 ja lähdimme heti kotia kohti. Matka kesti taas 5h, sisältäen huoltoasemalla pysähdyksen. Festareilta jäi ihan hyvä fiilis, en ollut mokaillut aivan älyttömästi, joten päälimmäiseksi jäi ne kivat muistot, eikä ne mokailut mitä kyllä häpesin välillä erittäin paljon.

Maanantaina sitten alkoi taas tavallinen arki, tosin yöllä oli satanut ensilumi! Rakastan talvea, lunta ja jäätä ja pientä pakkasta. Harmi vain kun lumi suli päivän aikana, mutta toivottavasti sitä saadaan pian lisää!
Laitoin kouluun uuden Skillet-paitani ja enköhän saanut siitä kivasti kuittailuja ja katseita. Kaksi jopa jatkoi seuraavanakin päivänä. En kuitenkaan ymmärrä, miksei saa pitää tykkäämänsä bändin paitaa? Monella on Iron Maidenin ja Metallican paitoja, miksei minulla saa olla Skilletin paitaa? No, kyllähän se on jeesusbändi, mutta monet pitävät 316 -paitoja eikä heitäkään niistä kiusata. No, mutta minustahan pitää aina keksiä uutta haukuttavaa.

Tänään laitoin aamulla korolliset nilkkurit jalkaan, joita en ollut koskaan pitänyt koulussa. Osaan kävellä aika hyvin, toki välillä jalka saattaa vääntyä oudosti, mutta todella harvoin. No, aamulla kaverit kehuivat kenkiä mutta tietysti oli taas niitä jotka katsoivat niitä ja ilmeistä näki miten inhosivat niitä. En tiedä eivätkö he pitäneet kenkien mallista, vai siitä että minä pidin niitä. Oli miten oli, ei se hyvältä taaskaan tuntunut. En ymmärrä oikeasti mikä minussa on vikana? Miksi minusta täytyy aina keksiä jotain haukuttavaa? Miksi minusta täytyy keksiä uusia juoruja? Miksi minä olen se jota kaikki haukkuu ja jonka kaveri kukaan ei halua olla? Olen yrittänyt olla mukava, en melkein koskaan hauku toisia enkä mielestäni muutenkaan erotu massasta kovin radikaalisti. Iltapäivällä menin kaverini kanssa 4H Duunirinkiin, mistä voi saada pieniä töitä ja siten rahaa. Olin aivan häpeissäni, sillä 4H toimii nuorisotalon yläkerrassa, joten kaikki koulumme kovikset näkivät meidät. Siltikin, tarvitsen rahaa, joten ei voi häpeillä. Ilmoittauduinkin siis joulusiivoojaksi, vaikka inhoan siivousta. Kaikkeen sitä suostuukin rahan takia. Nolasin sielläkin itseni monet kerrat, oikeastaan aina kun avasin suuni. Haluaisin eroon tästä häpeän tunteesta, mutta en ole vieläkään keksinyt keinoa miten se onnistuisi, ei varmaan mitenkään. Illalla sitten söin kanaa ja riisiä ja puoli levyä suklaata ja minua alkoi ahdistamaan aivan älyttömästi, joten päätin lähteä lenkille pitkästä aikaa. Huomasin kuitenkin, että kuntoni on mennyt aivan surkeaksi. Jaksoin mennä 45 minuutissa vain 5km. Lenkin jälkeen kuitenkin oli ihan kiva fiilis kun olin taas jaksanut raahata peppuni ulos ja jopa juosta. Toivottavasti kesään mennessä kuitenkin jaksaisin mennä tunnissa 11km, se olis aivan loistavaa, sillä en ole koskaan kunnolla harrastanut juoksua.