Joulu lähestyy hiljalleen

On ihan kummallista, miten kohta voi jo olla Joulu! Syksy on mennyt todella nopeasti, vaikka yleensä tuntuu että aika ei mene eteenpäin ollenkaan. Viime vikolla vasta oikein tajusin, että hei, enää alle kuukausi jouluun. Tätini tuli perjantaina käymään täällä meillä päin. Isäni oli koonnut tätini miehelle tietokoneen ja samalla kun tätini tuli sitä hakemaan, hän kävi myös mummoni luona muistisairaiden vainhainkodissa. Menin tätini mukaan ja yllätyin, miten mummoni muisti kuka olen, sillä yleensä hän sekoittaa minut serkkuuni, varsinkin jos olen tätini mukana. Sielläkin oli jo joulutohinat käynnissä, piti laittaa koristeita esiin ja suunnitella saisiko sinne jonkun pienen muovikuusen raahattua. Lisäksi kävin tätini kanssa kaupassa ja tätini osti minulle joulukalenterin. Sellaisen aivan perinteisen, mutta nehän ovat niitä parhaita. Isäni kysyi kun näytin joulukalenteria, että tarvitseeko muka minun ikäiseni enää joulukalenteria ja vastasin että tottakai, sehän kuuluu jouluun! Mielestäni joulusta voi nauttia niin lapset, nuoret, aikuiset kuin vanhuksetkin. Ei pitäisi olla ikärajaa jolloin ei voisi ostaa joulukalenteria tai olla iloinen saatuaan joululahjan.

Lauantaina päätin käydä katsomassa, löytyisikö jostain kynttilöitä, joita voisin polttaa adventtina. Ensin meinasin ostaa kynttelikön ja siihen neljä kynttilää, mutta kun huomasin että pelkkä kynttelikkö maksaa 5e, päätin ostaa paketin lyhtykynttilöitä ja polttaa niitä lautasen päällä. Mukaan tarttui myös enkelikello. Muistan, kun isomummollani oli aina sellainen ja ihastelin sitä pikkuisena ja päätin, että voisin ostaa tänä jouluna itsellenikin sellaisen. Minulla on ollut tapana säilyttää kaikki vanhat joulukoristeet, mutta myös ostaa joka joulu uusia. Näyttäähän se vähän hassulta kun on tiikeripehmolelu, jolla on päässään tonttulakki ja vieressä on enkelipatsas, mutta vanhat esineet tuovat mieleen muistoja vanhoista jouluista. Sunnuntaina sitten meninkin taas kirkkoon leiman perässä, ja oikeastaan tällä kertaa myös hyvin mielellänikin. Kirkossa oli paljon enemmän ihmisiä kuin tavallisesti, johtuen varmasti adventista. Hyvin kirkonpenkeillä silti oli tilaa ja menin istumaan toiseksi viimeiseen riviin ja naureskelin sisäisesti kun edessäni istuva mummeli lauloi aivan nuotin vierestä, mutta toisaalta samalla myös kunnioitin häntä, sillä itse en ole uskaltanut laulaa muiden kuullen sitten ala-asteen, mistä on melkein 3 vuotta. Jännittää miten selviän isostelusta kun täytyisi pystyä laulamaan, taidan luultavasti tyytyä liikuttelemaan suutani.

Tänä aamuna kun lähdin kouluun, huomasin että yöllä oli satanut kunnolla lunta, ihanaa! Rakastan lunta, se on paras juttu talvessa. Lumi tekee luonnon paljon kauniimmaksi ja tokihan lumella on kiva myös leikkiä välillä, vaikka olenkin jo hieman iso lumileikkeihin. Silti, tykkään silloin tällöin tehdä lumilyhdyn tai pienen lumiukon oven lähelle, aina kun sen ohi sitten kulkee, tulee jotenkin mukava fiilis. Harmi vain, että tämä lumi taitaa sulaa viimeistään ylihuomenna kun on luvattu taas +5 ja vesisadetta. Koulussa minua ärsytti, kun kerroin luokkalaisilleni että aion tehdä kolmoistutkinnon koneistajaksi tai levyseppähitsaajaksi ja kaikki vain naureskeli että ei musta sellaseen ole. Kyllä muuten varmasti on! Aion todellakin näyttää kaikille, että minusta tulee levyseppähitsaaja tai koneistaja. Isänikin oikeastaan jopa vastusteli ideaani, mutta opo sentään oli  sitä mieltä, että se voisi olla ihan hyvä valinta. Lisäksi tätinikin oli sitä mieltä, että jos haluan niin eipä siinä sitten mitään ongelmaa ole. Olisi kiva kuitenkin, jos kavereilta tai edes isältä saisi jonkinlaista tukea päätökseeni, mutta eihän sille mitään voi kun ei muut usko minuun ja taitoihini.
Koulussa tuli myös puheeksi paritanssit, se joka vuotinen kauheus. Tänä vuonna se on vielä pahempi, sillä ollaan ysillä ja kuulemma nyt tanssit ovat jonkin hienompi tapahtuma ja pitäisi laittaa mekot! Tosi kiva juttu, sillä en omista kuin yhden mekon, mikä valuu alaspäin, joten huono valinta tansseihin, joten olen luultavasti ainoa tyttö joka menee normivaatteissa, kun ei ole rahaa ostaa uutta mekkoa. Lisäksi en osaa tanssia kunnolla ja olen myös lihonut, joten vyötärölläni on kauheat läskit ja minua ahdistaa jo nyt kun ajattelenkin sitä, että joku poika pitää vyötäröstäni kiinni ja tuntee kaikki läskini, hyi. Luultavasti saan jossain vaiheessa harjoituksia jonkun paniikkikohtauksen kun jo nyt ahdistaa hirveästi, vaikka harjoituksiin on vielä kaksi päivää.