Blogin nimikin jo huijaa...

Päätin aloittaa kirjoittamaan blogia, kun äskettäin luin erään luokkakaverini blogia jossa hän kertoi miten kivaa on ollut kavereiden kanssa ja elämä sujuu loistavasti. Aloin ajattelemaan kuinka monella ei elämä sujukaan loistavasti eikä ole kavereita tai minkäänlaista elämää. Kerron oikeastaan päivistäni, ikäänkuin päiväkirja tyyliin mutta kerron myös niin että muutkin ymmärtävät, kirjoittelen niin usein kun jaksan, riippuen fiiliksestä ja onko tapahtunut mitään-olipa se sitten hyvää tai huonoa. Blogin nimi huijaa, että olisin keijukainen, vaikka olenkin tällainen sotanorsu, mutta toivottavasti olen keijukainen muutaman kuukauden kuluttua, 10 kiloa laihempana...

Luokkalaiseni kertoi blogissaan kivasta syysleiristä, no olin samalla leirillä ja ajattelin kirjoittaa vastapainoa kyseiselle blogille. (Jos rakas luokkakaverini luet joskus tätä, niin olen pahoillani että käytän blogisi tekstejä ilman lupaasi):

Leiri oli ihan älyttömän kiva ja rento! -Juu, minustakin leiri oli rento, ei mitään tekemistä syömistä ja kivien maalaamista lukuun ottamatta. Toki illalla oli joku iltaohjelma mutta sain paniikkikohtauksen huoneessamme jota ennen ja jonka jälkeen itkin yhteensä kaksi tuntia joten en edes pystynyt menemään muiden seuraan

Ihmiset oli mukavia ja iloisia ja tämä tarttui minuunkin. -En tiedä olivatko ihmiset mukavia, sillä en voinut kommunikoida kenenkään kanssa sillä kaikki katsoivat minua kuin jotain maailman ruminta ja kauheinta hirviötä, tästä syystä iloinen mieli ei tarttunut minuun.

Ruoka oli ihan älyttömän hyvää taasen! -Tästä olen samaa mieltä, tosin muiden edessä syöminen ahdisti sekä menin oksentamaan yhden ruuan jälkeen koska tuli hirveä omatunto

Ja Isohiekka vaan on yksinkertaisesti paras paikka. -Tästäkin olen kyllä samaa mieltä, oli ihanaa katsella rauhassa järvelle päin sitä upeaa maisemaa, tuli sellainen jännän kiva fiilis

Koko leirin oli tosi hyvä fiilis. :-) -Perjantaina ihan siedettävä mutta lauantaina olisin voinut tappaa itseni... Voi kunpa nämä ajatukset lähtisivät pois ettei tarvistsisi alkaa toteuttamaan...

Että tällainen leiri... Ajattelen kaiken negatiivisesti, olen yrittänyt päästä siitä eroon mutta mikään ei tunnu auttavan. Lisäksi melkein päivittäiset paniikkikohtaukset, toivottomat laihdutus yritykset ja vaikea masennus ei auta tässä positiivisessa ajattelussa.

                                                  

                               Leirillä maalaamani kivi ->

Voisinpa kertoa vielä hieman lisää syyslomastani:

Eli leirin jälkeen lähdin mummon ja papan luokse. Ne asuu kahden kissan kanssa korvessa n. kahden tunnin ajomatkan päässä meiltä. Siellä oli äärettömän tylsää, mutta pääsinpä shoppailemaan Tampereen Koskikeskukseen mummon rahoilla. Siellä näin erään toisen luokkakaverini jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan kunnes molempien oli jatkettava matkaa. Mukaan tarttui jc:stä valkoinen neuletakki ja ihanan värikäs pöllökaulakoru, GinaTricotista punainen kaulahuivi ja Skopunktenista mustat nilkkurit. Yhdestä tavaratalosta mummo osti minulle keittiövaa'an jota sanoin tarvitsevani leipomiseen (oikeasti haluan vain mitata ruokaa grammoina että osaan laskea kalorit). Lisäksi mummo lupasi maksaa mopokortin ja pappa ostaa skootterin, ikää siis mulla jo reilusti yli 15. Mutta tuli ongelma matkaan: Haluan siis skootterin koska muutetaan ehkä n.15km päähän tästä nykyisestä kaupungin keskustasta ja haluaisin päästä kulkemaan milloin haluan, mutta isäni mukaan se on liian vaarallista eikä päästäisi minua ajamaan ollenkaan tielle muulla kuin kevarilla. Kevari ois mulle ok muuten, mut kustannukset hirveitä ja joutuisin itse ostamaan sen kevarin minkä saa halvimmillaan käytettynä n.1500e. Mutta ei tästä sen enempää.

Mummolassa kolme yötä oltuani, menin äitini luokse. Olen ollut äitini kanssa riidoissa tammikuusta asti enkä puhunut hänelle ollenkaan. No pikkuvelipuoleni olivat kovasti kasvaneet eivätkä muistaneet minua. Onneksi yksi kolmesta kissasta muisti ja tuli heti hakemaan silityksiä, tosin sain niistä kissoista allergisen reaktion ja silmäni turposivat ja muuttuivat punaisiksi. Kävin katselemassa siellä päin olevia isäpuoleni sukulaisia jotka ovat tosi mukavia. Isäpuoleni sisko toi mulle tuliaisiksi jostain päin suomea lätkäliiga-karkkeja mitkä oli superhyviä pitkästä aikaa. "Shoppailin" citymarketissa ja löysin Tresemmen lämpösuoja+hiuslakka vain 5e paketin! Molemmat siis normisti 7.90e kappale. Oon vieläkin ihan innoissani tästä löydöstä. Lisäksi ostin 15-packin Coca-Cola Zeroa vain 9.99e, tästäkin olin iloinen, rakastan kokista! Äitini luona olin kaksi yötä jolloin sitten palasin taas kotiin isäni luo ja kirjoittelen ensimmäistä blogimerkintääni josta tuli kunnon romaani. Äitini luona vierailemisesta jäi outo fiilis. En ole enää niin vihainen, mutta pelkään että äitini on ja puhuu nyt taas kaikille minusta pahaa. Toivottavasti näin ei ole ja kuvittelen vain, mutta jos pelkää pahinta niin ei voi kauhistua. 

Äitini toimii Avonin meikkikonsulttina ja sain n. 20 pientä hajuvesinäytettä. Avasin Hawaiian Shores- nimisen tuoksun ja se oli aivan ihana! Siitä näytteestäkin riittää ainakin kolmeksi kertaa, suosittelen kyseistä hajuvettä! Lisäksi sain meikkivoide näytteen, sekä äitini kaappiin jääneet x-tran hiuslakan, Yves Rocherin ripsivärin sekä eyelinerin ja vaaleanpunaisen kynsilakan.

Katson kelloa: Se on 1.48 ja mietin: Miksi ihmeessä kirjoitan blogia näin myöhään yöllä enkä ole nukkumassa? Mutta sitten muistankin vastauksen: Ainiin, minullahan on univaikeuksia enkä saa unta vaikka mitä tekisin.. Täytyypi varmaan kohta mennä edes yrittämään sitä unta, jos vaikka näkis hyviä unia, kun tuntuu että hereillä oleminen on vain painajaista.

Olen muuten pahoillani kuvien laadusta, mutta pääasia on että on jonkunlaisia kuvia!