Mietiskelyä

Tänään oli kunnon ajattelu päivä. Aamulla myöhästyin - again. Vielä olisi jaksoa jäljellä 6 koulupäivää ja eikä saisi tulla yhtäkään myöhästymistä tai muuten tulee jälki-istuntoa, joten ensi viikon torstaina onkin koulua sitten neljään. Eka tunti oli ruotsia ja se ei oikein kiinnostanut, joten olin aivan omissa maailmoissani koko tunnin. Mietin enimmäkseen tulevaisuuden ammattiani. Mitä tehdä lukion jälkeen? Aikaisemmin vaihtoehtoina ovat olleet lääkäri ja lakimies, mutta tänään ajatukseni vahvituivat siten, että lakimies tuntuu oikealta. Vaikka lakimiehet saavat vähemmän palkkaa kuin lääkärit, niin se ei ole niin vastuullista työtä ja opiskelukin kestää vähemmän aikaa. Lisäksi olisi mielenkiintoista opiskella lakia ja päästä joskus rikosoikeuteen.
Toinen aihe mikä mietitytti tänään oli se, kumpi tuli ensin masennus vai syömisvammailu? En usko, että itselläni olisi mitään syömishäiriötä, mutta ei kai kaikki ajatukseni ruokaa ja painoa kohtaan ole aivan normaaleja, joten kutsun sitä syömisvammailuksi. Muistelin milloin aloin laihduttamaan ensimmäisen kerran. Se oli muistaakseni 4. tai 5. luokalla, opettelin silloin mitä tarkoittavat kalorit jne. Silloin en kuitenkaan laihduttanut pysyvästi, mutta 7. luokalla laihduin muistaakseni puolessa vuodessa 8 kiloa. Ne kaikki tosin on tullut nyt takaisin kun terveydenhoitaja valitti, mutta toivottavasti pääsen eroon tästä ylimääräisestä massasta. Sitten mietin, milloin ensimmäisen kerran oli masennusoireita. Sekin oli muistaakseni joskus 5. luokalla. Silloin jopa viiltelin muutaman kerran. Muistan, kuinka itkin silloin sitä, kuinka ruma, ällöttävä ja lihava olin. Se helpotti hieman kuudennella luokalla, mutta seiskalla taas alkoi uudestaan, pahempana. Kasin syksyllä masennukseni oli melkein pahimmillaan, silloin alkoi itsemurha-ajatuksetkin tulla voimakkaammin esiin. Masennuksen ja syömisvammailun ensioireet siis tulivat aika samoihin aikoihin, joten en varmaan koskaan saa selville kumpi tuli ensin. Tämä on vähän samantyylinen kysymys kuin kana&muna juttu. En myöskään tiedä miksi tämä kaikki alkoi silloin 4.-5.luokalla. Mikä asia saa 10-11 vuotiaan laihduttamaan ja masentumaan? Silloin minua ei vielä kiusattu kovin pahasti eikä ollut kai mitään järkyttävää tapahtumaa. Toivoisin, että saisin näihin joskus vastauksen itseltäni, ihan vain mielenkiinnon vuoksi.
Kolmas mietiskelyn aihe oli elämäni. Mietin, miksi jaksan olla täällä. Joka päivä itken, saan paniikkikohtauksia, ahdistaa, pelottaa... Koulu menee huonosti, kotiolotkaan eivät ole kovin hyvät, ei ole kavereita, ulos meneminen pelottaa, itkettää kun katson peiliin, kyyneleitä tulee monta kertaa päivässä. Olen yrittänyt parantua, mutta ei mikään "iloinen ajattelutapa" vain toimi. Ei auta. Ei vaikka psykologi niin väittääkin. Jos edes pääsisin eroon siitä, että pelkään lähteä jonnekin missä on ihmisiä auttaisi jo paljon, mutta en pääse siitä eroon. Itkemisestäkin olisi kiva päästä eroon. Tänäänkin itkin aamulla, koulussa välitunnilla vessassa piilossa, koulun jälkeen ja tiedän että varmaan itken vielä kun yritän taas nukkua. Miten edes joku voi ikeä monta kertaa päivässä?
Ja vielä neljäs aihe: ihastuminen. Ennen ihastuin siten, että olin ihastunut samaan henkilöön 2-6kk ja sitten tuli uusi ihastus. Nykyään en ole ollut kunnolla ihastunut melkein puoleen vuoteen. En edes viitsi ihastua, tiedän etten koskaan saa ketään, koska olen ruma ja lihava ja luonteeni on aivan kamala. Tälläkin hetkellä osittain tykkään eräästä, mutta en edes tunne häntä kunnolla. Tosi kiva kuulla juttuja kun muut seurustelee ja säätää kaikkien kanssa ja kuulee juttuja miten se ja se taas nuoleskeli siellä ja siellä.

Tajusin tänään myös, että yks maailman tärkeimpiä juttuja mulle on musiikki. Kuuntelen musiikkia aina kun mahdollista. Aamu alkaa siitä kun laitan voicen päälle ja kuuntelen aamuradiota. Koulumatkalla kuuntelen kännykästä musaa, koulussa välitunneilla kuuntelen musaa, kotimatkalla, kotona tietokoneelta ja nukkumaan mennessä vielä muutama kappale kännykästä. Kuuntelen monenlaista musiikkia, riippuen fiiliksestä. Itselleni on tärkeää kappaleessa niin melodia kuin sanatkin. En tiedä montaakaan kappaletta, joissa olisi loistavat sanat ja loistava musiikki. Tässä kuitenkin kaksi missä molemmissa koskettavat sanat ja hyvä musiikki, Chisua en niinkään kuuntele muuten, mutta Megadeth on kuulunut suosikkeihini jo kolmisen vuotta.