Tänään on taas ollu sellane päivä että olis voinu jättää kokonaan nousematta sängsytä. Heti aamulla mulla oli kurkku kipeä ja nenä vuosi ja oli hirveä olo, mutta päätin lähteä kouluun kun kerrankin heräsin ajoissa. Koulumatkalla kävin ostamassa pullon lähdevettä, nenäliinoja ja kurkkupastilleja (joissa on 5kcal/pastilli, iiks!), jotta olo olisi hieman helpompi. Koulussa en ymmärtänyt matematiikasta mitään, yh:n tunti meni musiikkia kuunnellen, äidinkielen tunnilla olin netissä, enkun tunti meni hiljaisuudessa ja fysiikan tunti meni kuuntelemalla kun taas kaksi idioottia puhui kaikkea paskaa. Koulussa sorruin syömään puolikkaan lihapullan ja 1/4 perunaa vaikka olin luvannut itselleni olla syömättä...
Iltapäivällä kävin vaa'alla, jonka luku ei ollut muuttunut yhtään, katselin telkkaria ja tein ruokaa. Riisiä ja kanaa, 470kcal ja menin syömään koko annoksen. Päivän saldoksi tuli siis +550kcal, hyi. Pitäisi tuo 50 kaloria jotenkin kuluttaa vielä tässä illalla. Vettä sentään tuli juotua litra, mikä on loistava juttu kun en yleensä juo kuin pari desiä. Illalla oli seurakunnan nuortenilta ja katseltiin jotain tylsää elokuvaa johon en oikein pystynyt keskittymään, mutta tulipahan taas yksi leima isospassiin. Nuortenillan loputtua, kävin kaupassa hakemassa iskälle kaksi Fazerina -levyä, lemppari suklaatani. Matkalla huomasin, että varmaan kaikki yläasteelaiset ja lukiolaiset oli keskustassa ja tajusin että olen varmaan ainoa joka ei tee koskaan mitään.. Olisi kiva saada taas ystäviä tai edes joku jonka kanssa viettää aikaa.
Olen kuitenkin iloinen, että pystyin vastustamaan pullaa ja mehua mitä oli nuortenillassa ja suklaata, huhhuh sitä kalorimäärää mikä niistä olisi tullut jos olisin sortunut. Isä kuitenkin lupasi tänään että minä tulen sen mukaan kun mennään isän kaverin ja hänen thaimaalaisen vaimonsa luo ja mennään rantaan paistamaan makkaraa! Melkein 300 kaloria yhdessä makkarassa ja pakko syödä, yritin sanoa etten halua tulla mukaan mutta on vaan pakko. Pelottaa jo valmiiksi se makkara ja se, että joudun olemaan jonkun aikaan yksin sen thaimaalaisen kanssa ja englannin taitoni ovat niin huonot että jos yritän puhua jotain, niin siitä ei varmaan saa mitään selvää joten tulee varmaan kiusaantunut hiljaisuus. Huomenna on myös taas töitä, pitkästä aikaa. Odotan innolla että näen taas sen vanhan naisen ketä autan, sillä hän on tosi mukava, vaikka onkin tooosi tarkka työnjäljen suhteen. Toivottavasti huomenna ei olisi yhtä paha mieli kuin tänään, vaikka joudunkin syömään makkaran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti