Tänään oli taas päivä, jolloin mikään ei vaan suju. Ensin taas valvoin yöllä kun en saanut unta ja aamulla herätyskello ei herättänyt, joten olin ensimmäisen tunnin pois, eihän niitä poissaoloja olekaan vielä kuin 45 tuntia ja ei ole edes toinen jakso loppunut. Kotitalouden tunnilla en voinut vastustaa tuulihattuja, joten söin kaksi missä oli kermavaahtoa ja hilloa sisällä ja tunnen itseni hirveäksi ahmatiksi, kun en sellasta pystynyt vastustamaan. Koulussa oli myös koulukuvaus ja näytin taas hirveälle. Ja nolasin myös itseni kun tarvitsin passikuvat ja sitten kuitenkin olin ihan sekaisin siinä kuvaustilanteessa että miten siinä pitää olla. Viimeisellä tunnilla tajusin, että olen hukannut uskonnon kirjani, koska se ei ole koulusssa enkä löydä sitä mistään kotoakaan.
Koulun jälkeen yritin juosta pitämään kokkikerhoa, mutta en mitenkään ehtinyt kahdessa minuutissa sinne, joten myöhästyin. Kun vihdoin pääsin kotiin, minulla oli hirveä migreeni joten iltapäivä menikin nukkuessa. Kun illalla yritin kirjautua Höyhenen kevyt -foorumille, käyttikseni oli bannattu. Tiedän, että olen vuoden liian nuori, mutta käyttäydyin asiallisesti, en ole mikään wnb laihduttaja joka hakisi huomiota ja pystyin keskustelemaan aivan kuten muutkin siellä. Ärysttää, vituttaa, itkettää, masentaa... En tiedä mitä nyt teen! Kirjauduin sitten I wanna be thin -foorumille, mikä vaikuttaa hieman huonommalta näin aluksi, mutta täytyy toivoa että se onkin ihan kiva ja olen vain nyt niin harmissani tuosta omasta bannistani että kaikki muut tuntuu huonoilta.
Tajusin tänään, että melkein kaikki päiväni ovat samanlaisia. Aamulla herään väsyneenä, ahdistun kun mietinkin tulevaa päivää mutta menen silti kouluun. Yleensä myöhästyn ensimmäiseltä tunnilta ja vedän tekohymyn naamalleni. Koulussa ahdistaa, itkettää ja on hirveä olo, mutta silti jotenkin pystyn esittämään normaalia ja vaikuttamaan iloiselta. Kun koulu loppuu, ahdistaa kaikki nolot jutut mitä olen tehnyt sekä se että kotona taas pitäisi jaksaa tiskata, siivota ja tehdä läksyt. Näitä asioita en kuitenkaan saa koskaan aikaiseksi joten ahdistun lisää. Huoneeseen päästyäni yleensä purskahdan itkuun. Sitten avaan tietokoneen, käväisen katsomassa kaikki tärkeät asiat ja sen jälkeen yritän tehdä läskyjä. Sitten teen ruuan ja syön itsekin vähäsen, koska on pakko. Illalla vain katselen telkkaria tai kuuntelen musiikkia, kunnes nukahdan. En koskaan tee mitään, kokkikerhon pitämistä ja isoskoulutusta lukuunottamatta. Liikuntaakaan en voi vielä harrastaa kahteen viikkoon liikuntakiellon takia. Pitäisi keksiä jotain tekemistä, mutta on vain vaikea keksiä jotain mukavaa, sekä minun on vaikea saada itseni tekemään mitään. Kahden viikon päästä onneksi saan taas juosta, joten alan taas lenkkeilemään ja kohottamaan kuntoani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti